Turpeen polton tulevaisuus

Tampereella järjestetyssä Tulevaisuusfoorumissa tiistaina 10.2. ympäristöministeri Paula Lehtomäeltä kysyttiin, onko hallituksella aikomuksia nostaa turpeen arvostusta kotimaisena energianlähteenä. Ministeri vastasi, että turvetta ei voida käyttää tulevaisuudessa samaan malliin kuin nykyään sen aiheuttamien korkeiden kasvihuonekaasupäästöjen vuoksi. Lehtomäki kuitenkin jatkoi, että tulevaisuudessa turvetta voidaan käyttää jossain määrin, edellyttäen, että vapautuva hiilidioksidi saadaan otettua talteen ja varastoitua. Tiukka ei muuttuikin lupaavaksi mahdollisuudeksi. Tällaisia carbon capture and storage (CCS) -tekniikkaa käyttäviä laitoksia on tällä hetkellä koekäytössä, mutta toistaiseksi tekniikka on melko kallista.

Tulevaisuusfoorumissa esiteltiin Valtioneuvoston viime vuoden lokakuussa hyväksymää tulevaisuusselontekoa. Selonteon mukaan hiilidioksidin talteenotolla ja varastoinnilla voisi olla rooli vähäpäästöisessä Suomessa, mikäli tekniikan esteitä saadaan raivattua. Yksi ongelma erityisesti Suomessa on sopivien varastointipaikkojen puute. Hiilidioksidi pitäisi pumpata putkia pitkin tai kuljettaa tankkerilla varastoon esimerkiksi Norjanmerelle.

Kööpenhaminan mahalaskun jälkeen UNFCCC:tä (United Nations Framework Convention on Climate Change) on kritisoitu voimakkaasti ja ilmastoneuvottelujen jatkolle on esitetty erilaisia vaihtoehtoja, muun muassa neuvottelujen siirtämistä jollekin toiselle foorumille. Kauniisti muotoiltuna ilmastoasioiden käsittely muilla foorumeilla voisi tukea YK:n puitteissa käytäviä neuvotteluja. Nämä muut foorumit voisivat olla suurten talousmaiden johtajien G8, G20 tai Major Economies Forum (MEF).

YK ei ole demokratian mallioppilas, ellei sitä satu vertaamaan esimerkiksi G-eliittiklubeihin, joilla ei ole tavoitteenakaan toimia demokraattisesti. Maapallon tulevaisuuden kannalta ratkaisevien päätösten jättäminen kyseisten ryhmien harteille epäilyttää. Toki G20-ryhmään kuuluvat maat tuottavat suurimman osan globaaleista kasvihuonekaasupäästöistä, joten sikäli niiden sopu päästövähennyksistä olisi merkittävää. Ilmastoneuvotteluissa pitäisi kuitenkin päästä sopuun myös monista muista asioista. Millainen kokonaisuus syntyy, jos ilmastoneuvottelujen kysymykset paloitellaan eri foorumeilla käsiteltäviksi? Ja kuinka esimerkiksi kansalaisyhteiskunta voi vaikuttaa prosessiin, jos se on G8:n käsissä?

Turpeeseen palatakseni nämä puljut, sekä G-ryhmät että MEF, ovat erittäin CCS-myönteisiä.

Mitä vikaa CCS:ssä sitten on? Ei mitään ja paljonkin. Suomella varakkaana teollisuusmaana on mahdollisuus suunnitella tulevaisuutta kalliin tekniikan avulla. Huomio siirtyy pois todellisesta ongelmasta: elintasomme on kestämätön, aiheutamme liikaa päästöjä. Kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen on tapahduttava todellisten päästölähteiden tasolla. CCS voi olla päästöjen vähentämisessä apukeinona, mutta ei ratkaisuna. Investointeja tarvittaisiin kipeämmin uusiutuvien energiamuotojen hyödyntämiseen kuin CCS:n kehittelyyn.

Tehokas tapa Suomessa kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen olisi turpeen polton lopettaminen.

Olen kommentoinut ilmastoneuvotteluja myös Kansalaisten maailmannäyttämön blogissa. Pieksämäen lehdessä 12.2.2010 julkaistu mielipidekirjoitus Turpeen poltosta luovuttava on luettavissa kotisivuillani.